.: Meteorit ja meteoriitit :.

Kun pimeänä, tähtikirkkaana yönä jää pidemmäksi aikaa tuijottamaan tähtitaivasta, saattaa silloin tällöin näkökentässä singahtaa nopeita, lentäviltä tähdiltä näyttäviä valojuovia. Näitä valojuovia kutsutaan tähdenlennoiksi eli meteoreiksi. Saattaa olla, että tähdenlentoja näyttää singahtelevan harvakseltaan siellä täällä, tai sitten niitä näyttää tulevan lähes tasaisesti tietyltä taivaan alueelta.

Näitä harvakseltaan singahtelevia tähdenlentoja kutsutaan satunnaisiksi eli sporadisiksi tähdenlennoiksi. Tietystä suunnasta tulevat tähdenlennot puolestaan kuuluvat yleensä johonkin tähdenlentoparveen ja ne näyttävät yleensä tulevan lähes samasta pisteestä. Tätä pistettä kutsutaan säteilypisteeksi eli radiantiksi. Tähdenlentoparvia yleensä kutsutaan sen tähdistön nimellä, minkä suunnasta ne näyttävät tulevan (esim. Tauridit, Leonidit tai Geminidit). Tähdenlentoparvien maksimia ilmaistaan ZHR-luvulla (Zenithal Hourly Rate), joka ilmaisee, montako tähdenlentoa olisi mahdollista nähdä tunnissa maksimin aikaan, mikäli parven radiantti olisi zeniitissä ja rajamagnitudi 6.5.

Meteoriparven synty

Meteoriparvi syntyy, kun Aurinkokunnan sisäosissa vieraileva komeetta jättää radalleen hyvin hienojakoista pölyä ja pieniä kiviä, jotka kiertävät Auringon ympäri lähes samaa rataa kuin itse komeetta. Tällaisia avaruudessa kiertäviä pieniä kiven tai jään kappaleita kutsutaan meteoroideiksi ja ne pysyttelevät melko lähellä toisiaan muodostaen ns. meteoroidivirran avaruuteen. Kun tällainen meteoroidivirta sitten osuu maapallon ilmakehään, se aiheuttaa meteorisateen.

Meteoroidin tullessa suurella nopeudella (noin 70 km/s) maapallon ilmakehään, ilmakehän kitka kuumentaa saapuvan kiven hehkuvan kuumaksi lopulta höyrystäen sen. Lämpötila kivessä ja sitä ympäröivässä ilmassa saattaa kohota jopa 10 000 asteeseen. Me havaitsemme hehkuvan ilman meteoriksi kutsuttuna valoilmiönä. Sen kesto on yleensä alle sekunti, mutta joskus se saattaa kestää jopa useita sekunteja.

Sporadinen meteori 19.08.2002 aamuyöllä Canon Powershot A40 digikameralla revontulikuvausten yhteydessä.

Tavanomaisen meteoroidin massa on ainoastaan 0,1 grammaa. Mukana on jonkin verran kappaleita, joiden massa on muutamasta grammasta muutamiin kymmeniin grammoihin. Kymmenesosa gramman massainen meteoroidi saakin jo aikaan keskivertoisen, paljain silmin havaittavissa olevan tähdenlennon eli meteorin. Sitä painavammat kappaleet synnyttävät jo erittäin kirkkaita tähdenlentoja.

Bolidi eli tulipallo syntyy kun 10-100 gramman kokoinen kappale syöksyy ilmakehään ja se on kirkkaudeltaan vähintään yhtä kirkas tai kirkkaampi kuin planeetta Venus (eli -4 magnitudia). Kirkkaimmat tulipallot saattavat ylittää jopa täysikuun kirkkauden (-12 magnitudia). Meteoroidivirroissa on kuitenkin yleensä hyvin vähän suurempia kappaleita.

Silloin tällöin tiedotusvälineissä saatetaan kertoa uutinen, jonka mukaan muutaman kymmenen tai sadan kilogramman massaisia kappaleita on pudonnut maahan saakka. Tällaisten meteoriittien pääasiallinen alkuperä on pääasteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin ratojen välissä, missä ne ovat syntyneet asteroidien keskinäisissä törmäyksissä. Kymmenien miljoonien vuosien kuluessa niiden radat ovat ajautuneet maapallon läheisyyteen, jolloin osa niistä ajautuu maapallon ilmakehään. Näitä meteoreja nähdään satunnaisesti ympäri vuoden.

Suomessa näkyviä meteoriparvia

Suomea ajatellen tuotteliaimpia (ZHR yli 60) meteoriparvia ovat kvadrantidit eli bootidit, perseidit, leonidit ja geminidit. Mikäli Suomen valoisat kesäyöt eivät häiritsisi, olisi myös eta-akvaridit melko runsas meteoriparvi havaittavaksi. Kohtalaisia parvia (ZHR 15 - 60) ovat lyridit, delta-akvaridit S ja orionidit.

"Ilmakilpi" antaa suojaa

Maapallolla on paksu "ilmakilpi" (eli ilmakehä), joka suojaa tehokkaasti kaikenlaisilta avaruudesta tulevilta kappaleilta, myös meteoriiteilta. Tiedemiesten arvioiden mukaan tavallisen kivimeteoroidin koon täytyy olla noin 10 metriä ennen kuin se pystyy tunkeutumaan ilmakehän läpi. Tätä pienemmät kappaleet räjähtävät pienemmiksi kappaleiksi korkealla ilmakehässä. Räjähdyksen seurauksena saattaa joitain pieniä kappaleita pudota maanpinnalle asti.

Osa meteroideista on huomattavan paljon kestävämpää rauta-nikkeliseosta, jolloin ne eivät räjähdäkään ilmakehässä. Rautameteoriitit siis pääsevätkin ilmakehän läpi jo hyvin pieninä kappaleina meteorin pintakerroksen sulaessa ainoastaan hitusen. Kuitenkin vain muutama prosentti meteoroideista on rautameteoroideja, mikä onkin ihan hyvä asia em. syystä.

Meteoriittien luokittelu

Meteoriittien luokittelu ei ole helppoa, mutta ne voidaan jakaa koostumuksensa mukaan kolmeen pääryhmään: kivi-, kivirauta- ja rautameteoriitteihin. Pääryhmät jakautuvat edelleen pienempiin ryhmiin.

Kivimeteoriitit

-Kondriitit
*hiilipitoiset (4 tyyppiä: CL, CM, CV, CO)
*enstatiitit (2 tyyppiä: EH, EL)

-Akondriitit
*HED-ryhmä (howardiitti, eukriitti, diogeniitti)
*SNC-ryhmä (shergottiitti, nakhliitti, chassigniitti)
*aubriitit
*ureiliitit

Kivirautameteoriitit

-Pallasiitit (2 ryhmää: pääryhmä ja Eagle Station-ryhmä)
-Mesosideriitit

Rautameteoriitit

- (13 tyyppiä: (AB, (C, ((AB, ((C, ((D, ((E, ((F, (((AB, (((CD, (((E, (((F, (VA, (VB)

Kivimeteoriittien ryhmään kuuluvat kondriitit ovat yleisimpiä meteoriitteja, ja ne tunnistaa pienistä kondrulipallosista. Kondriiteista yleisimmin löytyviä mineraaleja ovat kamasiitti, maasälpä, oliviini, plagioklaasi, pyrokseeni, troiliitti, taniitti ja plessiitti.

Tutkimalla kondriittien radioaktiivisuutta on saatu selville, että ne ovat syntyneet 4.55 miljardia vuotta sitten eli samaan aikaan aurinkokunnan kanssa. Kondriitteja tutkimalla pystytäänkin ymmärtämään paremmin aurinkokuntamme alkuvaiheita.

Akondriitit ovat kivimeteoriitteja, jotka ovat muodostuneet joko sulamisen ja uudelleen kiteytymisen seurauksena tai isäntämeteoriitin sisällä. Niiden mineraalirakenteet ovat luultavasti peräisin vulkaanisista prosesseista.

HED-ryhmässä on kolme meteoriittilajia, jotka ovat läheistä sukua toisilleen. Howardiitit ovat lähtöisin emäkappaleensa pinnalta ja ovat kemialliselta koostumukseltaan eukriittien ja diogeniittien kaltaisia. Eukriitit koostuvat pääasiassa pyrokseenista ja plagioklaasista. Arvellaan, että eukriitit ovat lähtöisin asteroidi Vestan pinnalta, sillä sen koostumus on melko samanlainen eukriittien kanssa. Diogeniitit koostuvat pääasiassa ortopyrokseenista ja eukriittien tapaan osa niistä on breksioituneita.

SNC-ryhmään kuuluu myöskin kolme meteoriittilajia, jotka ovat syntyneet suunnilleen samaan aikaan eli 1.3 miljardia vuotta sitten. Shergottiittien päämineraalit ovat pigeoniitti ja augiitti sekä maskelyniitti. Osan niistä arvioidaan olevan lähtöisin Marsista. Kaikki shergottiitit ovat olleet voimakkaassa shokkimetaformoosissa. Nakhliitit koostuvat enimmäkseen augiitista ja vähän myös oliviinistä. Myös niiden arvioidaan olevan Marsilaista alkuperää. Chassigniitit muistuttavat Maan ja Kuun duniitteja, mutta oliviinin rautapitoisuus on chassigniiteissa selvästi suurempi.

Ureiliitit koostuvat hiilipitoisista matriksista, jonka seassa on yleensä pigeoniitista ja magnesiumpitoisesta oliviinistä muodostuneita pieniä rakeita. Ureiliitit ovat käyneet läpi voimakkaan shokkimetaformoosin.

Akondriitit voidaan jakaa myös kalsiumin määrän mukaan kahteen ryhmään. Yli 5%:a kalsiumia sisältävät eukriitit, howardiitit, nakhliitit ja shergottiitit. Alle 5%:a kalsiumia sisältävät ureiliitit, diogeniitit, aubriitit, chassigniitit.

Kivirautameteoriitit jaetaan pallasiitteihin ja mesosideriitteihin. Pallasiiteissa on oliviinia metallin ympäröimänä. Todennäköisesti ne ovat muodostuneet pienten differentioituneiden asteroidien ydin- ja vaippakerroksessa. Mesosideriiteissa metalli on pirotteena ja ne muistuttavat jonkin verran howardiitteja. Ne ovat syntyneet luultavasti suurissa differentioituneissa asteroideissa.

Rautameteoriitit jaetaan kolmeentoista ryhmään koostumuksensa perusteella. Ne koostuvat pääasiassa raudasta ja nikkelistä sekä pienistä määristä muita mineraaleja. Tunnusomainen piirre rautameteoriiteille on kamasiitin ja taniitin esiintyminen. Rautameteoriitit voidaan jakaa siten kolmeen pääryhmään nikkelin määrän mukaan.

Heksahedriitit sisältävät 4-6%:a nikkeliä, oktahedriitit 6-12%:a ja ataksiitit yli 12%:a nikkeliä. Suurin osa rautameteoriiteista on syntynyt differentioituneiden asteroidien ytimissä, mutta muutamat ovat syntyneet pienemmissäkin emokappaleissa.

Säteilevätkö meteoriitit?

Hyvin usein tiedotusvälineissä kerrotaan, että säteilyturvakeskus suorittaa meteoriitin oletetulla putoamispaikalla säteilymittauksia. Avaruusromun kohdalla toimenpide onkin paikallaan, sillä jotkut satelliitit käyttävät ydinparistoja joko virrantuotannossa tai varavirtalähteenään.

Sen sijaan avaruudesta peräisin olevien meteoriittien kohdalla tämä toimenpide on hätävarjelun liioittelua, sillä meteoriitit eivät säteile, ainakaan radioaktiivisesti.

Aiheeseen liittyviä linkkejä

Tietoa meteorien havaitsemisesta ja havainto-ohjeita sekä muuta mielenkiintoista löydät mm. seuraavista paikoista:

• Ursan meteorijaosto
• American Meteor Society
• IAU Meteor Pages
• North American Meteor Network 
• The International Meteor Organization (IMO)