Robottikaukoputket

Internet-ajan tähtitiedettä

Mitä tehdä, kun olisi havaittavaksi todella mielenkiintoinen galaksi, jolla on melko heikko pintakirkkaus (vain 14 magnitudia), mutta ainoat saatavilla olevat havaintovälineet ovat joko 7x50 kiikarit tai 10 cm:n peiliteleskooppi. Tai sitten putkikapasiteetissa kyllä riittää, mutta kuvakin olisi mukava saada ja CCD-kamera maksaa sekin yhtä paljon kuin itse teleskooppi. Pilvistäkin on ollut jo viikkokausia. Toivotonta! Vai onko sittenkään?

Maailmalla on useita kaukoputkia, joita voi käyttää Internetin välityksellä. Näitä kaukoputkia kutsutaan robottikaukoputkiksi. Robottikaukoputket antavat Internet-yhteydet omaavalle tähtiharrastajalle erinomaisen monipuoliset mahdollisuudet tähtitaivaan kohteiden kuvaamiseksi, eikä kalliita investointeja tarvita.

Vasemmalla Iowan yliopiston robottikaukoputki. Kaukoputken pääpeilin koko on 50 cm. Kuva: Iowa University

Yleensä robottikaukoputket ovat jonkin yhteisön ylläpitämiä, kuten jokin tähtitieteellinen yhdistys tai yliopisto. Useimpia näistä teleskoopeista voi käyttää kuka tahansa, jolla on mahdollisuus käyttää Internetiä eikä teleskoopin ylläpitäjällä ole mitään erityisrajoituksia käytön suhteen; osa putkista on käytettävissä ilman rajoituksia, osa taas on tarkoitettu ainoastaan opiskelijoille. Osaan täytyy anoa käyttäjätunnus, sen jälkeen ne ovat muutoin vapaasti käytettävissä (käyttäjätunnuksen saa yleensä melko helposti).

Usein robottikaukoputket sijaitsevat eteläisemmällä leveyspiirillä kuin Suomen etelärannikko, joten niillä voi tehdä havaintoja myös kesäaikaan kun Suomessa on liian valoisaa deep sky -kohteiden havainnointiin. Kuvata voi myös kohteita jotka eivät muutoinkaan näkyisi meillä. Esimerkiksi kaikki Messierin luettelon kohteet ovat vaivatta robottiteleskooppien ulottuvilla ja allekirjoittaneella onkin meneillään projekti, jonka tarkoituksena olisi saada kuvatuksi kaikki Messierin kohteet robottiputkella.

Myös Linnunradan keskuksen suunnassa on todella paljon mielenkiintoisia kuvauskohteita, joita ei meiltä Suomesta ole mahdollista nähdä, mutta robottikaukoputkella niiden kuvaaminen onnistuu melko mukavasti. Esimerkiksi Iowan yliopiston robottiteleskoopilla on mahdollista havaita kohteita aina deklinaatiolle -36° saakka.

Robottikaukoputkea käytettäessä kuvia ei oteta reaaliajassa (online) vaan robottiputkelle jätetään kuvauspyyntö ja teleskooppi ottaa kuvat melko usein jo seuraavana selkeänä yönä, mutta joskus kuvien ottamista voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja säätilasta ja ruuhkaisuudesta riippuen. Ilmoituskäytäntö valmiista kuvista vaihtelee; esim. Santa Barbaran robottiteleskoopilta tulee yleensä aina ilmoitus sähköpostiin kun kuvat ovat valmiita, Iowan putkella taasen sähköpostiin tuleva ilmoitus on melko satunnaista ja paremmin kuvien valmistumisesta pysyy ajan tasalla, kun käy itse katsomassa.

Iowan yliopiston robottiteleskooppi (IRO)

Iowan Yliopiston robottiteleskooppi (IRO) on eräs suosikkini tällä saralla. Vaikka joudutkin anomaan teleskoopille käyttäjätunnuksen täyttämällä pienen lomakkeen teleskoopin kotisivuilla ennen kuin pääset havaitsemaan (tunnus on voimassa noin puoli vuotta kerrallaan), on juuri Iowan robottikaukoputki ollut mielestäni toimivin kun asiaa katsoo tähtiharrastajan kantilta. Tavallinen tähtiharrastaja saa sillä suhteellisen runsaasti havaintoaikaa useisiin muihin robottikaukoputkiin verrattuna, joissa opiskelijat ovat etusijalla.

Itse teleskooppi sijaitsee Arizonan autiomaassa suhteellisen hyvissä havainto-olosuhteissa. Ainoastaan sadekausi loppukesästä keskeyttää teleskoopin toiminnan muutamaksi kuukaudeksi (heinä-syyskuu); tällöin teleskoopilla suoritetaan huolto- ja kunnostustöitä eikä havaintojen teko ole mahdollista. Iowan robottiteleskoopilla voi esiintyä myös ajoittaisia käyttöhäiriöitä (jotka johtunevat tietokonevirheistä), mutta muuten tämä on eräs toimivimmista robottikaukoputkista.

Iowan teleskoopille voit syöttää viisi kuvauskohdetta kerrallaan joko käyttäen pelkästään jotain tunnettua kohdeluetteloa, kuten Messierin luettelo tai NGC (teleskoopin havaintokohteiden syöttösivulla on linkki käytössä olevien luetteloiden listalle), tai vaihtoehtoisesti voit syöttää havaintokohteen koordinaatit, mikä on varmasti kätevintä vähänkään "oudompien" kohteiden kanssa työskennellessä. Sen jälkeen valitaan valotusaika (sekunteina), suotimet ja mahdolliset muut tiedot. Kuvauspyyntöjen määrä on tosin rajoitettu viiteen kohteeseen/päivä (UT) ettei teleskooppi ruuhkaudu liikaa.

Normaalisti kuvat ovat valmiina muutamassa päivässä, mutta joskus kuvia voi joutua odottelemaan viikkokaupallakin. Allekirjoittaneella pisin odotusaika lienee ollut kolmatta kuukautta (em. sadekautta ei lasketa mukaan).

Etenkin silloin kun havaitsijatunnuksesi on kulumassa umpeen, kuvien valmistumisesta tulee myös ilmoitus sähköpostissa, mutta muulloin ilmoitus tulee melko satunnaisesti ja tilanne kuvien suhteen kannattaa käydä ajoittain tarkistamassa Iowan sivuilla.

Santa Barbaran yliopiston robottiteleskooppi (UCSB)

Toinen melko hyväksi osoittautunut robottikaukoputki on Santa Barbaran yliopiston robottikaukoputki (UCSB), jossa ei tarvitse anoa erikseen käyttäjätunnuksia vaan riittää kun siirtyy suoraan kuvauspyyntölomakkeelle, jossa kysytään havaitsijan nimi ja sähköpostiosoite sekä kohteen tiedot ja kuvausaika/-suotimet. Kaukoputkena Santa Barbaran yliopistolla on käytössään Celestron C-14.

UCSB on pääasiassa opiskelijoiden käyttöön tarkoitettu robottiteleskooppi, joten täällä on melkeinpä sääntö kuin poikkeus, että tavallinen tähtiharrastaja voi joutua odottamaan kuviaan hyvinkin pitkään. Itse odotin viimeisimpiä kuviani puoli vuotta. Toisaalta joskus kuvat voivat valmistua hyvinkin nopeasti.

Santa Barbaran robottikaukoputkelta tulee aina ilmoitus sähköpostiin kun kuvat on otettu, joten täällä ei ole tarpeen käydä itse vahtimassa kuvien valmistumista.

Toisin kuin esimerkiksi Iowan robottikaukoputki, Santa Barbaran teleskooppi ilmoittaa jo kuvauspyyntölomaketta täyttäessä, mikäli kohde sattuu olemaan samalla suunnalla kuin Aurinko (eli kohde on joko päivätaivaalla tai taivas on muutoin liian valoisa kohteen näkymiseksi).

Tällöin kuvauspyyntöä ei voida toteuttaa ja harrastajan täytyy palata haluamansa kohteen kuvaamiseen parempana ajankohtana. Erittäin hyödyllinen ominaisuus jonka soisi olevan muissakin robottiteleskoopeissa, sillä se säästää harrastajan turhan pitkiltä odotusajoilta.

UCSB:n kuvat saa ainoastaan FITS -muotoisena (Iowan yliopiston robottiteleskoopilta ne saa myös GIF -muodossa), joten niiden katseluun ja muuttamiseen tarvitaan erikseen kyseistä kuvamuotoa tukeva ohjelma (sopiva ohjelma kyllä yleensä löytyy robottiteleskooppien kotisivuilta tai vähintäänkin astronomisiin ohjelmiin erikoistuneilta tiedostopalvelimilta).

Bradfordin robottiteleskooppi

Vanhin ja tunnetuin robottikaukoputkista on luultavasti Englannissa sijaitseva Bradfordin robottiteleskooppi. Koska kyseessä on ensimmäinen robottiteleskooppi, voisi hyvinkin kuvitella, että täällä olisivat kaikki etätähtitieteeseen mahdollisesti liittyvät ongelmat ratkaistu ja teleskoopin käyttö olisi sujuvaa.

Valitettavasti ainakin allekirjoittaneen omat kokemukset Bradfordin teleskoopista ovat kuitenkin olleet enimmäkseen negatiivisia. Esimerkiksi hyvin usein käy niin, että kun seuraavan kerran yrittää kirjautua Bradfordin sivuille, kirjautumisrutiini herjaa väärästä salasanasta tai jotain muuta vastaavaa. Lisäksi odotusajat voivat muodostua hyvinkin pitkiksi (itse jätin eräästäkin kohteesta kuvauspyynnön jo viime syksynä eikä asian suhteen ole tapahtunut edistystä).

Robottikaukoputkia kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa. Visuaalista havaitsemista robottiteleskoopit eivät tietenkään pysty koskaan korvaamaan, mutta kun aletaan puhua tähtitaivaan tarjoamien kohteiden kuvaamisesta CCD-kameralla, siinä robottiteleskoopit pystyvät tarjoamaan tähtiharrastajalle erinomaisen ja vieläpä melko edullisen vaihtoehdon omalle laitteistolle. Lisää linkkejä robottikaukoputkille löytyy havaintolaite -linkeistä (osa teleskoopeista on toiminnassa, osa vasta suunnitteilla).

Kenelle kuuluvat kuvien oikeudet?

Kysymys kuvin oikeuksista on kiinnostanut muutamia tämän jutun lukijoita. Normaalissa valokuvauksessa kuvien tekijänoikeus on aina valokuvaajalla. Robottiteleskooppien kanssa tilanne on samanlainen.

Tilannetta voisi oikeastaan verrata siihen, että havaitsija menisi vaikkapa paikallisen tähtiyhdistyksen tornille ja kuvaisi tähtitaivaan kohteita yhdistyksensä kaukoputkea ja mahdollista CCD-kameraa käyttäen. Tällöinkin kuvien oikeudet kuuluvat harrastajalle itselleen eivätkä suinkaan yhdistykselle vaikka yhdistyksen putkea käytetäänkin. Asia ei robottiteleskooppia käytettäessä tästä juuri muutu, ainoa käytännön ero on, että robottikaukoputkella kuvaaminen hoidetaan Internetiä apuna käyttäen.