Tähtitieteen harrastus Suomessa

Tähtitiede on luultavasti eräs maailman vanhimmista tieteistä (ellei peräti vanhin). Tähtitiede mielenkiintoinen harrastus ja on eräs niistä harvoista tieteistä, joita voi käytännössä harjoittaa ihan harrastusmielessä (en ole ainakaan itse kuullut, että joku harjoittaisi kemiallisia tai hiukkasfysiikkaan liittyviä kokeita kotonaan).

Tähtitaivas lukemattomine tähtineen ja tähtisumuineen on mielenkiintoista katseltavaa, etenkin mikäli havaintopaikka sattuu sijaitsemaan valosaasteettomalla paikalla, jossa koko tähtitaivaan loisto pääsee oikeuksiinsa.

Tähtitieteelliset yhdistykset

Suomessa on tällä hetkellä 41 tähtitieteellistä yhdistystä, joista suurin ja vanhin on Helsingissä toimiva Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry., joka on perustettu marraskuussa 1921. Jäseniä valtakunnallisessa Ursassa on yli 12 000 ja muissa yhdistyksissä toista tuhatta lisää.

Ursan toiminnasta suurin osa on julkaisutoiminta ja Suomessa julkaistusta tähtitieteellisestä kirjallisuudesta suurin osa onkin juuri Ursan julkaisemaa. Tunnetuimmat julkaisut lienevät Tähdet-vuosikirja sekä 7 kertaa vuodessa ilmestyvä Tähdet ja Avaruus -lehti (jonka jäsenet saavat jäsenetuna).

Valtakunnallisena tähtiharrastusyhdistyksenä Ursa vaikuttaa myös monella muulla tavalla maamme tähtitieteen harrastuksen hyväksi; Ursa mm. järjestää Helsingin Kaivopuiston tähtitornillaan tähti- ja aurinkonäytäntöjä, lukuisia esitelmätilaisuuksia jne. Ursalle on myös valmistumassa Artjärven kuntaan moderni havaintokeskus niin harrastajien kuin erilaisten sidosryhmienkin käytöön.

Ihmisillä on luultavasti se yleinen harhakäsitys, että pitää olla melkoinen astronomi ennen kuin voi liittyä tähtitieteelliseen yhdistykseen. Tällä täysin virheellisellä olettamuksella voi heittää heti kättelyssä vesilintua. Tähtitieteelliseen yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa riippumatta siitä, onko ainoastaan kiinnostunut tähdistä (eli seuraa satunnaisesti alan kehitystä) tai on mahdollisesti vasta aloittelemassa harrastustaan tai on ehtinyt siinä jo pitkällekin. Tähtitieteen harrastus sopii kaikille ikään, sukupuoleen ja koulutukseen katsomatta.

Laitepäivät

Tähtiharrastajat kokoontuvat joka vuosi maaliskuussa järjestettäville valtakunnallisille kolmipäiväisille laitepäiville, joilla harrastajat voivat vaihtaa kokemuksiaan havaintomenetelmistä, havaintolaitteiden valmistuksesta, tietokoneista, valokuvauksesta ja muista tähtitieteen laitteisiin liittyvistä asioista. Luonnollisesti myös havaintolaitteita ja tietokoneohjelmia on esittelyssä.

Tähtipäivät

Tähtipäivät ovat myös keväälle ajoittuva valtakunnallinen tähtiharrastustapahtuma, joka on ensisijaisesti suunnattu tähtitieteestä kiinnostuneelle yleisölle ja koululaisille. Tähtipäiville on osallistunut viime vuosina keskimäärin noin 100 tähtiharrastajaa eri puolilta Suomea esittelemään harrastustaan yleisölle sekä tapaamaan alan muita harrastajia.

Tähtipäivät, kuten laitepäivätkin, ovat kolmipäiväinen tapahtuma, jossa harrastusnäyttelyn ohella alan ammattilaiset ja harrastajien kärkinimet ovat pitäneet mielenkiintoisia esitelmiä tähtitieteeseen liittyen. Laitepäivien tapaan myös Tähtipäivät ovat kolmipäiväiset.

Tähtipäivillä on myös palkittu sellaisia alan harrastajia Stella Arcti -palkinnolla, jotka ovat tehneet jonkin merkittävän havainnon, suorittaneet kansanvalistustyötä tai muuten edistäneet tähtitieteen harrastusta ja tuntemusta maassamme.

Cygnus-kesätapahtuma

Kesäisin tähtiharrastajat kokoontuvat Cygnus-kesätapahtumaan, jonka ohjelma on melko vapaamuotoista rentoutumista mm. uimisen, retkeilyn ja vapaamuotoisen keskustelun parissa. Cygnuksella käsitellään toki harrastukseen liittyviä asioita, mm. jaostot suunnittelevat tulevia havainto- tai yhteistyöprojektejaan, havaintolaitteita on esillä, parin päivän rakenteluprojekteja (laitteisiin liittyen) ym.

Ensimmäinen Cygnus järjestettiin vuonna 1987 Imatralla Immolajärven rannalla, jolloin paikallinen yhdistys Etelä-Karjalan Nova huolehti järjestelyistä.

Valtakunnallinen tähtiharrastusviikko

Suomen tähtiharrastusyhdistykset järjestävät joka syksy yhteisen tähtiharrastusviikon, jolloin tarkoituksena on mm. esitellä yhdistysten toimintaa ja tähtitieteen harrastusta tähtitieteestä kiinnostuneille kansalaisille. Yhdistyksissä järjestetään tällöin esimerkiksi dianäytöksiä, esitelmiä, esitellään laitteistoa sekä yhdistyksen toimintaa ja pimeyden laskeuduttua pidetään tähtinäytöksiä. Tapahtuman juuret juontavat Tähtiharrastuspäivää, jota vietettiin yleensä lokakuun toisena lauantaina, mutta joka vuonna 2003 pidettiin syystasauspäivänä. Vuodesta 2004 lähtien tapahtuma muuttui koko viikon kestäväksi tähtiharrastusviikoksi, jonka ajankohta on syystasauspäivälle osuva viikko.

DS-tapaaminen

DS-tapaaminen on Ursan deep sky -jaoston järjestämä tapaaminen, jossa syvän taivaan havaitsijat kokoontuvat yhteen mm. käsittelemään menneen havaintokauden havaintoja, vaihtamaan kuulumisia ja kuulemaan uusia ajatuksia harrastuksen kehittämiseksi. DS-tapaaminen on järjestetty yleensä syyskuun viimeisenä viikonloppuna.

Tähtiharrastuksen aloittaminen

Melko monella tähtiharrastustaan aloittelevalla tai tähdistä muutoin kiinnostuneella Matti ja Maija Meikäläisellä on sellainen virheellinen käsitys, että täytyy omistaa kaukoputki ennen kuin tähtitiedettä voi harrastaa kunnolla.

Kaukoputken tai kiikkarin omistaminen ei todellakaan ole pakollista tähtiharrastuksen aloittamiseksi. Tähtitaivaalla on lukuisia kohteita, joita voi havaita ilman optisia apuvälineitäkin omilla silmillään. Tällaisia ovat mm. tähdenlennot, revontulet, halot ja erilaiset muut ilmakehän valoilmiöt. Myös planettojen näkymistä tai jopa useita syvän taivaan kohteitakin voi havainnoida paljain silmin.

Revontulet kuuluvat helppoihin tähtitaivaan kohteisiin, sillä niiden havaitsemiseen riittävät omat silmät. Oikealla revontulisäteitä 22.10.2001 näytelmästä klo 23:20, valotusaika 30 sekuntia 400 ASA:n filmille (28 mm laajakulma).

Tähtikuviot on syytä tuntea kunnolla, sillä muuten mahdollisesta kaukoputkesta tai kiikarista ei saa mitään iloa irti kun ei oikein tiedä, että mitä katsoisi ja mistä päin. Tähtikuvioiden opettelussa riittävät omat silmät ja hyvä tähtikartta. Ursan vuosittain julkaisema Tähdet-vuosikirja on hyvä apu tähtikuvioiden opetteluun, sillä kirjassa on joka kuukaudelle oma tähtikarttansa ja selostus, mitä kunakin kuukautena taivaalla on näkyvissä.

Lähes joka taloudesta löytyy löytyy varmasti jonkinlaiset kiikarit, joilla voi ottaa pientä ensituntumaa siihen, miltä tähtitaivas näyttää optisella apuvälineellä katsottuna. Kiikareilla näkeekin jo huomattavasti enemmän kuin paljain silmin. Erityisesti laaja-alaisiin kohteisiin kiikarit ovat jopa parempi apuväline kuin kaukoputki.

Milloin sitten on aika hankkia kaukoputki?

Hyvä kysymys, johon ei oikeastaan pysty antamaan sitä "oikeaa" vastausta. Jonkinlaisena "nyrkkisääntönä" voisi ehkä pitää, että siinä vaiheessa kun tähtikuviot ovat tulleet niin tutuiksi, että ne tuntisi vaikka unissaan ja mahdollinen kiikarikaan ei oikein enää tunnu tarjoavan "nähtävää", kannattaa alkaa harkitsemaan kaukoputken hankkimista.

Kaukoputken hankinnasta ja muista kaukoputkiin liittyvistä kysymyksistä lisätietoa löytyy tämän sivuston Kaukoputki-FAQista. Myös eri kaukoputkityypeistä on oma esittelynsä.

Aloittelijalle suositeltavaa luettavaa

Tiedettä kaikille: Tähtitiede on Ursan aloittaman uuden luonnontieteisiin perehdyttävän Tiedettä kaikille-kirjasarjan ensimmäinen osa, joka nimensä mukaisesti käsittelee tähtitiedettä. Tähtitiede-kirjassa kerrotaan maailmankaikkeudesta sekä tähtitieteen tutkimusmenetelmistä ja -laitteista helppotajuisella tekstillä ja lukuisilla havainnollistavilla värikuvilla.

Tiedettä kaikille -kirjasarja on suunniteltu sopivaksi erityisesti vasta-alkajille ja nuorille. Lähtökohtana ja mittapuuna käytetään kotoista maapalloamme, josta maailmankaikkeutta katselemme.

Tähdet-vuosikirja on Ursan vuosittain julkaisema kirja tähtitaivaan tapahtumista. Erinomainen apu tähtitaivaan kohteiden havaitsemiseen, joka kuukaudelle tähtikartta sekä esittely planeettojen ja muiden kohteiden näkymisestä. Kirja sisältää myös lyhyitä tietopaketteja erilaisista taivaalla näkyvistä ilmiöistä sekä taulukoita ja muuta tietoa planeetoista, Kuusta, Auringosta ja tähdistä.

Maailmankaikkeus-vuosikirja on melko tuore vuosittain julkaistava vuosikirja, jonka julkaisemisen Ursa aloitti kolmisen vuotta sitten. Kirja kertoo tähtitieteen tutkimustuloksista ja se antaa tähtitieteen nykytilanteesta yleistajuisen kokonaiskuvan. Kirjan perusta on rakennettu Heikki Ojan Maailmankaikkeus -luentosarjan pohjalta. Tämän lisäksi kirja kertoo vuosittain tuoreimmista ja merkittävimmistä löydöistä tähtitieteen saralta, myös vuoden parhaat tähtikuvat ovat mukana. Kirjan tekstissä ja kuvien yhteydessä on myös runsaasti viitteitä verkkosivuihin, joista lukija löytää halutessaan päivälleen ajan tasalla olevaa tietoa.

Tähtitieteen perusteet tarjoaa nimensä mukaisesti yksissä kansissa tähtitieteen perustiedot. Kirja on varsinaisesti tarkoitettu tähtitieteenlaitoksille oppikirjaksi, mutta se on silti suhteellisen yleistajuisesti kirjoitettu, joten sen lukemista ei pidä arastella, päin vastoin.

Tähtitieteen harrastajan käsikirja 1-4 on julkaistu jo 1980-luvulla, joten sarjan kirjoja ei löytäne enää kuin kirjastoista tai hyvällä onnella antikvariaateista. Mikäli sarjan kirjoja kuitenkin saa käsiinsä, niihin kannattaa ehdottomasti tutustua, kirjat sisältävät mm. ohjeita erilaisten kohteiden havaitsemiseen, tietoa laitteista ym. Tähtitieteen harrastajan käsikirja 3:a oli vielä jokin aika sitten saatavissa Akateemisesta kirjakaupasta (21.04.2003)

Kaukoputket-käyttäjän opas kertoo mm. sen, kuinka tähtikaukoputket toimivat, miten niitä käytetään tähtitaivaan kohteiden havaitsemiseen, mitä eroa on eri kaukoputkimalleilla ja paljon muuta hyödyllistä tietoa.

Tähtitaivas 2000 on tähtitaivaan perusteos kaikille kiinnostuneille. Se sisältää Suomesta näkyvän tähtitaivaan kartat eri vuodenaikoina, koko taivaan kartaston (mukana mm. tärkeimmät syvän taivaan kohteet), Kuukartan sekä luonnollisesti artikkeleita tähtitieteen ja havaitsemisen perusasioista ja laajan tähtitieteen sanaston

Ursan tähtikartasto on tarkoitettu joka kodin kirjahyllyyn. Kartasto sisältää 12 karttaa eri vuoden- ja vuorokaudenajoille. Karttoihin on merkitty kaikki paljain silmin näkyvät tähdet sekä joitakin kiikari- ja kaukoputkikohteita. Teos sisältää myös eteläisen tähtitaivaan kartan matkailijoita varten sekä kuukartan. Seikkaperäisissä kuvitetuissa käyttöohjeissa on myös tähtikuvioiden etsimistä helpottavia piirroksia.

Revontulet - kansankäsityksistä tutkimukseen kertoo revontulista. Revontulet syntyvät vanhojen uskomusten mukaan siitä, kun kettu juoksee kovalla pakkasella tuntureilla huiskien samalla hännällään lumikinoksia niin, että kipinät sinkoilevat taivaalle. Toisen Suomalaisen kansanperinteen mukaan "portit pohjolan näkyvi, paistavi pahat veräjät, kannet kirjo kiimottavat". Revontulet-kirjassa esitellään laajasti revontuliin liittyvää historiaa sekä kansankäsityksiä sekä esitellään seikkaperäisesti revontulitutkimuksen vaiheet ja uusimmat käsitykset. Kirjan kirjoittaja on Oulun yliopistossa työskentelevä dosentti Kari Kaila.

Tähtitaivas - kartat ja havaintovälineet yötaivaan tarkkailuun on Otavan julkaisema C. Stott'in kirjoittama käteväkäyttöinen tähtitaivaan opas, joka auttaa harrastajaa saamaan havainnoistaan irti mahdollisimman paljon. Kirja antaa muun muassa monipuolista tietoa Kuusta, tähdistä ja planeetoista, komeetoista, revontulista, asteroideista ja tähtisumuista. Lisäksi kirjassa on yksityiskohtaisia karttoja, jotka opastavat tunnistamaan tärkeimmät tähdistöt ja yksittäiset tähdet, planeetat ja muut taivaan ilmiöt. Mukana myös planisfääri, jonka avulla selviää, mitä kohteita taivaalla eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina on näkyvissä. Lisäksi käytännön neuvoja optisten ja digitaalisten havaintolaitteiden käyttämistä varten. Kirja on hyvä perusteos sekä aloitteleville että kokeneille tähtiharrastajille.

Tähtikarttoja Internetistä

Tähtitiedettä pidempään harrastaneilla on varmasti käytettävissään monenlaisia tähtikarttoja, mutta satunnainen taivaalle tiirailija tarvitsisi joskus tietoa tähtikuvioiden sijainnista ja taivaan asennosta. Tähtitieteelliseh yhdistyksen Ursan sivuilta löytyy tähtikartta, joka näyttää tähtitaivaan asennon haluamallasi hetkellä ja paikkakunnalla.

Kartta löytyy osoitteesta: http://www.ursa.fi/extra/taivaalla/tahtikartta/

Mikäli Internetistä käytettävä tähtikartta tuntuu hankalalta (et ehkä halua aina avata Internet-yhteyttä tms.), netistä on myös ladattavissa useita ilmaisia tähtikarttaohjelmia (joistain kartoista on myös saatavissa Linux-versiot):

Cartes du Ciel - http://www.astrosurf.com/astropc/cartes

Homeplanet - http://www.fourmilab.ch/homeplanet/homeplanet.html

Hallo Northern Sky - http://www.hnsky.org/software.htm

Stellarium Astronomy Software - http://stellarium.free.fr/

WinStars - http://winstars.free.fr/english/

Virtual Atlas of the Moon - http://www.astrosurf.com/avl/UK_index.html

Ohjelmat eivät ole mitenkään suosituimmuusjärjestyksessä. Unohtaa ei sovi myöskään kaupallisten ohjelmien demo-versioita, kuten Sky Map Pro tai Starry Night (jälkimmäisessä tosin on aikaraja ja vaatimuksena on Applen QuickTimen löytyminen koneelta). Ilmaisista ohjelmista Sky Map Prota muistuttaa ehkä eniten Cartes du Ciel.

Kuusta kiinnostuneen ykkösvalintana on varmasti ilmainen Virtual Atlas of the Moon, jonka avulla löytää juuri havaitsemalleen kraatterille tai merelle myös nimen.