Orange
Astronetti
 
 
 
 
 
 

 

Freebok

 

Taivaankappaleet

Aurinkokunta

Aurinkokunnassa on kahdeksan planeettaa, jotka jaetaan kahteen ryhmään: maankaltaisiin ja jättiläisplaneettoihin (Kansainvälinen Tähtitieteellinen Unioni IAU päätti 24.8.2006, että Pluto ei ole planeetta, vaan ns. kääpiöplaneetta):

Aurinko

Aurinkokunnan keskustähti.

Tavallinen pääsarjan tähti Linnunradan noin 200 miljardin muun tähden joukossa. Spektriluokka G2.

Merkurius

Venus

Maa

Mars

Maankaltaiset planeetat

Suuri tiheys, joka vaihtelee välillä 4.000 - 5.000 kg/m^3. Ne ovat kiinteäpintaisia ja kooltaan pieniä: läpimitta vaihtelee välillä 5 000 - 12 000 km.

Jupiter

Saturnus

Uranus

Neptunus

Jättiläisplaneetat

Jättiläisplaneetoilla on alhainen tiheys, joka vaihtelee välillä 700 - 2 000 kg/m^3. Ne ovat kaasua tai nestettä ja niiden läpimitta on useita kertoja suurempi kuin maankaltaisten planeettojen.

Pluto

Ei kuulu kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään, sillä se muistuttaa pikemminkin jättiläisplaneettojen jäisiä kuita tai valtavaa komeetan ydintä. On mahdollista, että se on samaa alkuperää Kuiperin vyön asteroidien kanssa. Vuosien kädenväännön jälkeen Kansainvälinen Tähtitieteellinen Unioni IAU päätti 24.8.2006, että Pluto ei ole planeetta, vaan ns. kääpiöplaneetta.

Asteroidit

Komeetat

 

Aurinkokunnan pienkappaleet

Planeettojen lisäksi Aurinkokunnassamme liikkuu paljon muita kappaleita, kuten komeettoja eli pyrstötähtiä (niitä kutsutaan joskus myös likaisiksi lumipalloiksi tai jäätäviksi mutapalloiksi) sekä asteroideja eli pikkuplaneettoja.

Törmäykset

Komeetta- ja asteroiditörmäykset

Avaruudessa kiertää hyvin paljon myöskin komeettoja, niiden jäänteitä sekä asteroideja, joiden rata joko kulkee hyvin läheltä maapalloa tai jopa suoranaisesti 'leikkaa' sen. Millaisen uhkan nämä kohteet muodostavat joka päiväiselle elämälle?

Planeettojen kiertoradat ovat Merkuriuksen ja Pluton ratoja lukuunottamatta melkein ympyrän muotoisia ja niiden 'polttopisteessä' on Aurinko. Planeettojen radat ovat lähes samassa tasossa, jota kutsutaan ekliptikaksi. Ekliptikan ja Auringon ekvaattoritason välinen kulma on seitsemän astetta. Pluton kiertorata poikkeaa eniten ekliptikan tasosta: se on kallellaan 17 astetta. Kaikki planeetat kiertävät Aurinkoa vastapäivään ja ne pyörivät myös akselinsa ympäri vastapäivään: poikkeuksen muodostavat Venus ja Uranus.

Aurinkoa lähimmän planeetan (Merkuriuksen) keskietäisyys Auringosta on 0.39 astronomista yksikköä (AU) ja kauimmaisen (Pluton) 39.8 AU. 1 astronominen yksikkö (1AU) vastaa Auringon ja Maan välistä keskietäisyyttä eli noin 150 miljoonaa kilometriä.

Sivuilla olevaa aineistoa pyritään täydentämään ajan myötä, mutta nykyisilläkin tiedoilla pitäisi ainakin päästä alkuun. Mikäli esitelty aineisto ei riitä niin aurinkokuntaan liittyviä linkkejä löytyy aurinkokunta -linkeistä, joskin niiden takaa löytyvät sivut ovat miltei poikkeuksetta englanniksi.

Aurinkokunnan kuiden lukumäärä (päivitetty 9.7.2006)

Merkurius
0
Venus
0
Maa
1
Mars
2
Jupiter
63
Saturnus
46
Uranus
27
Neptunus
13
Pluto
3

Lähteinä käytetty mm. Ursan julkaisemia kirjoja (Tähtitieteen perusteet, Planeetat, Komeetat) sekä WWW-sivustoja: Planetary Society, The Nine Planets, Jet Propulsion Laboratory, NASA, The Pluto Home Page, David Jewitt's Comet Homepage, David Jewitt's Kuiper Belt page ym.

Syvä avaruus

Syvällä taivaalla eli englanniksi Deep Sky (tai lyhyemmin vain DS) tarkoitetaan yleensä havaintokohteita Aurinkokunnan ulkopuolella. Tällä sivustolla syvän taivaan määritelmää on ehkä osittain viety pidemmälle ja tietoa on tarjolla seuraavista kohteista:

Lisäksi useat näistä kohteista jakautuvat erilaisiin alaluokkiin, esim. galaksit voidaan jakaa kvasaareihin, galaksijoukkoihin ja -ryhmiin, radiogalakseihin jne.; valaisevat sumut emissio- ja heijastussumuihin.

Havaintokohteina Deep Sky -kohteet ovat eräitä mielenkiintoisimmista kohteista ja osin myös vaikeimmista. Helpoimmasta päästä lienevät avonaiset tähtijoukot ja kaksoistähdet, joita voi havaita jo paljain silmin. Vaikeimpia kohteita lienevät miljardien valovuosien etäisyydellä sijaitsevat kvasaarit (jotka näyttävät tähtimäisiltä) ja pimeät sumut, joita voi usein olla vaikea erottaa taustataivaasta.

Kuten edellä tuli jo mainittua, Deep sky -kohteiden havaitsemisen voi aloittaa ilman apuvälineitäkin käyttäen pelkästään omia silmiään, sillä useat syvän taivaan kohteet näkyvät jo paljain silmin (esim. Andromedan galaksi, Orionin suuri kaasusumu, Seulasten ja Hyadien avoimet tähtijoukot Härässä jne).

Jonkin kokoiset kiikarit (yleensä 7x50) ovat kotitalouksissa lähes yhtä yleisiä kuin kännykät, joten siinä vaiheessa kun pelkät silmä eivät enää tunnu riittävän, ei vielä ole tarpeen sännätä tekemään kalliitta laiteinvestointeja. Kiikareillakin pärjää vallan mainiosti melko pitkälle, ja ne ovatkin useita laaja-alaisia (esim. Pohjois-Amerikka sumu) kohteita ajatellen huomattavasti parempi havaintoväline kuin teleskooppi.

Tähtikaukoputkissa ja -kiikareissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niiden arvo säilyy hankkimisen jälkeen toisin kuin esim. tietokoneiden kanssa, joten ne ovat siinä mielessä suorastaan erinomainen sijoituskohde.

Kaukoputkista, kiikareista, niiden hankinnasta ja hoidosta ym. voit lukea lisää tällä sivustolla sijaitsevasta Teleskooppi-FAQista.

 

 
   Etusivu   |   Info  |   Yhteystiedot  
Copyright © 1999-2008 Astronetti & Tähdet ja avaruus. All Rights Reserved.