Linnunrata

Linnunrata eli englanniksi Milky Way (Maitotie) on oma kotigalaksimme ja se on normaali spiraaligalaksi. Selkeänä Kuuttomana syysiltana kaukana valosaasteesta Linnunrata erottuu paljain silmin todella helposti koko taivaan yli ulottuvana himmeänä hohteena, jossa siellä täällä näkyy laajojakin "pimeitä" alueita. Hohde aiheutuu kymmenien tuhansien himmeiden tähtien yhteensulautuneesta valosta ja pimeät alueet puolestaan Linnunradassa olevasta pölystä, joka himmentää takana olevien tähtien valoa.

Paljaalla silmällä maapallolta voi nähdä vain kolme tai neljä muuta galaksia: pohjoisella pallonpuoliskolla on melko hyvin näkyvissä Andromedan galaksi ja mikäli olosuhteet ovat todella erinomaiset, saattaa olla mahdollista nähdä myös Kolmion tähdistössä sijaitseva M33 (joka on noin 2 400 000 valovuoden etäisyydellä, Andromedan galaksiin matkaa on noin 2 200 000 valovuotta) paljain silmin, joskin sen pintakirkkaus on hyvin heikko. Eteläisellä pallonpuoliskolla puolestaan ovat näkyvissä Suuri ja Pieni Magellanin pilvi, jotka ovat epäsäännöllisiä kääpiögalakseja (niihin etäisyyttä on noin 150 000 valovuotta).

Linnunradan massasta on noin 10% tähtienvälisenä kaasuna. Koska kaasu on keskittynyt enimmäkseen Linnunradan tasoon ja spiraalihaaroihin, on näillä alueilla monin paikoin sekä tähdissä olevan aineen että tähtienvälisen aineen määrä miltei yhtä suuri. Pölyä on prosentin verran kaasun määrästä.

Tietoa Linnunradasta

Ihmiskunnan käsitys maailmankaikkeudesta on muuttunut merkittävästi viimeisten satojen vuosien aikana. Vain muutama sata vuotta sitten maapalloa pidettiin maailmankaikkeuden keskipisteenä. Nykyisin tiedetään, että maapallo eräänä aurinkokunnan planeettana kuuluu Linnunratajärjestelmään, jossa maapallo on yhtä häviävän pieni osanen kuin hiekanjyvä hiekkarannalla. Linnunrata vastaavasti on ainoastaan yksi miljoonista (ehkä jopa miljardeista) maailmankaikkeudessa matkaavista galakseista.

Linnunrata muodostuu kolmesta eri osasta:

1. Kiekkomaisesta Linnunradan tasosta
2. Lähes pallonmuotoisesta keskuspullistumasta
3. Koko järjestelmän laajuisesta halosta

Linnunrataan kuuluu noin parisataa miljardia tähteä, joista yhtenä tuikkii oma Aurinkomme. Linnunradan tähdet muodostavat litteän, kiekkomaisen, keskustan ympäri pyörivän järjestelmän, jolloin kiekon keskitason suunnassa voi nähdä lukemattomia tähtiä.

Linnunradan yleisrakennetta voidaa tutkia tähtienvälisen kaasun (neutraalin vedyn) radiosäteílyn avulla. Pöly ei sirota tai absorboi radioaaltoja, joten myös Linnunradan toiselta laidalta lähtenyt säteily on havaittavissa.

Linnunrata pyörii differentiaalirotaatiolla eli kiertoliikkeen kulmanopeus riippuu Linnunradan keskustasta mitatusta etäisyydestä. Kiertonopeus on suurin keskustassa ja pienenee laidoille päin mentäessä.

Auringolta kuluu 2.5x10^8 vuotta yhteen kierrokseen Linnunradan ympäri, joten se on ehtinyt tehdä kierroksen noin 20 kertaa olemassaolonsa aikana. Viime kierroksen alussa maapallolla oli hiilikausi jo päättynyt.

Auringon lähialueilla (noin 12000 valovuoden säteellä) sijaitsee kolme spiraalihaaraa, joita kutsutaan Perseuksen, Joutsenen ja Jousimiehen haaroiksi. Itse Aurinko sijaitsee Joutsenen haaran sisäreunalla ts. Linnunradan keskustan puoleisella laidalla. Perseuksen haara on Auringosta 6000 valovuotta ulospäin ja Jousimiehen haara saman verran sisäänpäin (Linnunradan keskuksen suuntaan).

Vastasyntynyt tähtijoukko Linnunradan keskustassa

Professori Farhad Zadehin johtama Northweaternin yliopiston tutkijaryhmä on havainnut uuden tähtijoukon hyvin läheltä Linnunradan keskustaa. Tähtijoukon iäksi on arvioitu ainoastaan 1 - 2 miljoonaa vuotta eli maailmankaikkeuden mittakaavalla tähtijoukko on 'vastasyntynyt'. Havainto tehtiin käyttämällä NASA:n Chandra-röntgensatelliittia.

Tähtijoukon nimi on Arches cluster ja sen etäisyys maasta on noin 25 000 valovuotta. Linnunradan keskustassa lymyilevään mustaan aukkoon on tähtijoukosta matkaa hieman alle 100 valovuotta. Tähtiä Arches clusterissa on arvioitu olevan noin 150 ja joukon halkaisija on vain valovuoden verran.

Linnunradan alueella, jonne tähtijoukko on syntynyt, syntyy muutenkin hyvin paljon uusia tähtiä. Tähtijoukkoa ympäröi erittäin kuuma plasma, jonka lämpötilaksi on mitattu yli 60 miljoonaa astetta. Näin kuumaa plasmaa ei aiemmin ole havaittu tähtijoukkojen ympäriltä. Tutkijoiden mukaan plasman korkea lämpötila osoittaa, että nuorten tähtien kehittämä voimakas tähtituuli törmää läheisten tähtien tähtituuleen, jolloin koko kaasumassa kuumenee erittäin voimakkaasti. Ilmiöstä on nyt saatu havainto ensimmäisen kerran. Kaasu on niin kuumaa, että se tulee poistumaan tähtijoukon vaikutuspiiristä.

Linnunradan seuralaiset

Eteläisellä tähtitaivaalla näkyvä Pieni ja Suuri Magellanin pilvi ovat jokaiselle tuttuja Linnunradan seuralaisgalakseja, joiden etäisyys on noin 180 000 valovuotta.

Green Bankin (GBT) radioteleskoopilla tehtyjen havaintojen mukaan Linnunradalla on aikaisemmin havaitsematon seuralaisgalaksi. Kompleksi H:na tunnettu galaksi on muodoltaan hyvin diffuusi ja sillä on pyrstö, joten sitä on aikaisemmin luultu galaksienvälisen avaruuden kaasupilveksi.

Havaintojen mukaan galaksi on törmännyt Linnunradan ulko-osiin aikaisemmin noin 45° kulmassa ja sen suunta on vastakkainen galaksimme pyörimissuuntaan nähden. Koska kohteen liikerata on näyttänyt olevan Linnunradasta riippumaton, tutkijat ovat arvelleet sen olevan galaksienvälisessä avaruudessa oleva nopeasti liikkuva kaasupilvi. Havaintojen tekoa on vaikeuttanut se, että Kompleksi H sijaitsee Linnunradan keskustan toisella puolella ja juuri keskustan alueella on runsaasti vetykaasupilviä, jotka häiritsevät havaintoja.

Green Bankissa tehtyjen havaintojen mukaan Kompleksi H:lla on tiheä ydin ja sen ympärillä diffuusi halo, minkä lisäksi sillä on vielä selvä pyrstö. Pyrstö on syntynyt Kompleksi H:n ja Linnunradan välisestä vuorovaikutuksesta, jolloin myös sen ulkokerrokset ovat riistäytyneet pois. Tehdyissä havainnoissa on päädytty siihen tulokseen, että Kompleksi H onkin epäsäännöllinen pieni galaksi joka kiertää Linnunrataa taannehtivasti, ja jonka muotoon galaksimme gravitaatio on vaikuttanut huomattavasti.

Mikäli teoria osoittautuu oikeaksi, Kompleksi H on samankaltainen epäsäännöllinen kääpiögalaksi kuin Pieni ja Suuri Magellanin pilvi ovat. Niidenkin muotoon Linnunrata vaikuttaa erittäin voimakkaasti ja niiden keskusalueilla on havaittu olevan kaasusuihkuja.

Kompleksi H sijaitsee noin 108 000 valovuoden etäisyydellä Linnunradan keskustasta ja on halkaisijaltaan lähes 33 000 valovuotta. Siinä on arviolta noin kuuden miljoonan auringonmassan verran vetykaasua.

Taivaankappaleet